Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Tuu leikkiin mun kaa!

Kokeilin tällaista:

Museum 3.0 – what will the museum of the future be like?

Ja perustin tällaisen:

Museot Suomessa – Kohtauspaikka museoalan ihmisille

Tämä vastaa tähänastisista sovelluksista kenties eniten omaa visioitani siitä, millaisella pohjalla voisimme paremmin kommunikoida keskenämme. Ainakin ensivaikutelma on hyvä, latasin kokeeksi muutaman kuvan Ilmailumuseosta ja se onnistui todella sujuvasti.

Toivon että saisin sinne koekäyttäjiä lisäkseni! Kokeillaan luoda ryhmiä, käydä keskustelua, ladata kuvia. Katsotaan olisiko tästä kenties johokin!

Advertisement

Työmaniaa?

Kuinka moni pohtii työasioita vapaa-ajallaan? Kuinka yleistä se on museoalalla? Pohtiiko näyttelysuunnittelija enemmän töitä kotonaan kuin kokoelma-amanuenssi? Entäpä vatvooko markkinointivastaava museon asioita enemmän kuin museomestari? Kuinka paljon mietiskelee museojohtaja? Entä opas? Konservaattori? Sihteeri?

Huomaan ajattelevani työasiota vapaalla aika paljon. Levolla aivot tuntuvat olevan virkeämpänä ja uusia ideoita ajatuksia syntyy paremmin. Välillä kyllä tekisi mieli mietiskellä ihan muita juttuja kuin työasioita. Toisaalta tuntuu, että esimerkiksi näyttelyitä ei voi tehdä ilman, että niitä jatkuvasti jollain tapaa prosessoi. Koen näyttelyn tekemisen hyvin henkilökohtaisena projektina. Näyttelyn tekeminen on kuin käsityötä, siitä haluaa saada aikaiseksi niin hienon kuin vain pystyy käytössä olevilla resursseilla. Silloin ei välttämättä lasketa tunteja.

Seuraava näyttelymme, joka on ensimmäinen täysin omasta ideasta alusta loppuun asti tuottamani, on jollain tapaa ”esikoiseni”. Tähän haluan uhrata myös omaa aikaa. Mutta missä menee raja? Kuinka paljon työasioita saa ja on terveellistä pohtia vapaalla? Välillä näyttely tuntuu pyörivän mielessä jo vähän liikaakin. Olin syksyllä katsomasa Circue du Soleilin esitystä Saltimbanco, ja puolet esityksestä meni ideoidessa valaistusta ja yleistä tunnelmaa näyttelyyn. Toisaalta inspiroiva esitys tarjosi paljon virikkeitä ja ajatuksia.

Kenties pahimpia ovat työunet. Kiireisinä aikoina näen ahdistavia stressiunia, joissa mikään ei ole vielä valmista vaikka olisi pitänyt olla jo aikaa sitten, hommaa on kamalasti rästissä ja juoksen hulluna ympäriinsä. Aamulla herätessä tuntuu uupuneelta, kuin olisi juuri tehnyt täyden työpäivän. Ja sellainen on vasta edessä! Viime viikonloppuna näin taas käänteisen unen. Unessa seuraava näyttely oli hyvällä mallilla, teksti valmista ja näyttelykohteetkin jo lähes pystyssä. Herätessä kihosi tuskanhiki – tuohon on vielä niin pitkä matka, vielä niin paljon hommaa ja niin vähän aikaa ja resursseja!

Yritän vastapainoksi joogata, tanssia bollywoodia, tehdä videotaidetta, askarrella ja piirtää sarjakuvia. Kuitenkin kesken joogatunnin jostain pelmahtaa mieleen huolenaiheita: ”Voikohan kristalleja ripustaa niin matalalle, pöllitäänköhän ne? Roikkuukohan joku kankaissa? Ja riittääköhän leditähtitaivas Minoksen labyrintin valaisemiseksi? Ja miltä se katto sitten näyttää, mistäköhän taikoisi mustaa kangasta siihen..?”

Medialukutaitoa museosta

Tietoa tulee nykyään joka tuutista. Tietoa ja tiedolta näyttävää hömppää. Usein nettiä pidetään kaiken valetiedon mekkana, mutta varauksettomasti ei kannata suhtautua muihin medioihinkaan. Kenties netissä samoilevat ihmiset osaavat jo suhtautua kriittisesti kaikkeen siellä vastaan tulevaan informaatioon, mutta miten on laita sanomalehtiä luettaessa, telkkaria katsottaessa tai museovierailulla?

Kuinka paljon medialukutaitoa opetellaan ja opitaan? Opetetaanko sitä kouluissa vai pitääkö kaikkien opetella sitä itse? Ainakin omassa elämässä sitä on tullut opeteltua itse, usein kantapään kautta. Toivon, että saisin edelleen tilaisuuksia harjaantua tässä.

Voisivatko museot tulla tässä vastaan jotenkin? Voisimmeko tarjota tilaisuuksia, jossa yllättävässä ympäristössä voisi harjoitella tiedon käsittelemistä ja sen analysointia? Heräteltäisiin myös siihen, että museoissakaan kaikki ei välttämättä ole aina faktaa – pitäisi enemmän kyseenalaistaa ja pohtia annettua tietoa.

Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi rikkomalla perinteisiä museonäyttelyn rajoja ja kannustamalla kävijöitä kehittämään päättelykykyään. Asetelma voisi olla kävijällä etukäteen tiedossa, tai vasta näyttelyn lopussa. En ole tätä ajatusta pureskellut vielä loppuun asti, mutta halusin kuitenkin tehdä nyt tästä aiheesta ensimmäisen merkinnän.

Voiko mielestäsi museossa esittää ”väärää tietoa”, jos tästä tiedotetaan asiakkaalle joko ennen vierailua tai sen jälkeen?

Miksi Museomania?

Millainen blogi?

Toivon että Suomessa museot ja museoihmiset voisivat enemmän kommunikoida, vaihtaa visioita, ideoita, hyviä yhteistyötahoja, kokemuksia ja kuulumisia. Mitään kunnollista kanavaa ei mielestäni tätä varten ole vielä olemassa. Tulen osaltani jakamaan Museomaniassa ajatuksia, valokuvia ja kontakteja. Käyn myös tutustumassa muihin museoihin ja esittelen kokemuksiani täällä. Pari muuta ideaa on muhimassa, tiedotan näistä Museomaniassa tammikuun aikana.

Mihin suuntaan museot ovat menossa? Millaisia suuntauksia on eri maissa verrattuna Suomeen? Yritän perehtyä muihin museoblogeihin, muutamiin suomalaisiin ja lukuisiin kansainvälisiin, ja osallistua eri aiheista käytäviin keskusteluihin. Moni merkintäni tulee varmasti olemaan vain muutaman virkkeen heitto eikä loppuun asti pureskeltu ja viimeistelty kokonaisuus. Saatan myös ehkä välillä kärjistää, tavoitteena on kuitenkin aina rakentava keskustelu eikä riidanhaastaminen!

Millainen bloggaaja?


Suhtaudun intohimoisesti museoalaan. Minua kiehtoo erityisesti museoiden tulevaisuus, se millaisiin suuntiin ja mittoihin tämä ala voikaan kehittyä. Museotyö ei koskaan tule olemaan minulle vain ”työtä”, vaan samalla se on myös väylä toteuttaa unelmia ja kokea tekevänsä jotain merkityksellistä. Toivon että tavoitan blogillani samanhenkisiä ihmisiä, jotka myös haluavat keskustella ja kehittää tätä alaa.

Työskentelen Suomen Ilmailumuseolla näyttelyamanuenssina, mutta kirjoitan tätä blogia yksityishenkilönä. Joskus varmaan kuitenkin tulee väistämättä sivuttua omaa työtäkin. Museotyöstä on vaikea puhua käsittelemättä omia kokemuksia. Tulen käsittelemään myös muita kuin näyttelysuunnitteluun liittyviä aiheita. Koulutukseltani olen kulttuurihistoriallisten esineiden konservaattori, lisäksi olen tehnyt 13 vuotta opastöitä.

Miksi blogi?


Koulutuspäivät ja seminaarit ovat mahtava tilaisuus tavata samaa työtä tekeviä kollegoita. Saan tällaisista tapahtumista uskomattoman määrän virtaa ja energiaa! Lisäksi on ihanaa vaihtaa ajatuksia kaikista oman alan kysymyksistä. Huomaan kuitenkin, että minulla on niin paljon sanottavaa, mutta niin vähän mahdollisuuksia tuoda ajatuksiani esiin. Lisäksi haluaisin kuulla muiden mietteitä, kommentteja ja keskustella. Tästä tarpeesta syntyi Museomania.

Haluan tehdä keskustelunavauksia ja jakaa huomoitani. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni sitä, että miten voisin olla enemmän vuorovaikutuksessa museomaailman kanssa. Tuntuu että moni oma ajatukseni on sellainen, että muutkin ovat samaa jo pohtineet ja pyöritelleet. Mutta jos kaikki aina ja ikuisesti pohtivat näitä asioita vain museoidensa sisällä, ei synny todellista keskustelua, vuorovaikutusta ja alalla eteenpäin kulkemista. Olen myös kyllästynyt pohtimaan kaikkea alusta asti uudelleen, siksi tulen myös kysymään mielepiteitä ja neuvoja.

Ovatko blogit jo passé?


En keksi muuta tapaa tuoda ajatuksiani ja tuumiani esiin kuin blogin kautta. Kaipaisin enemmän väylää vuorovaikutukselle ja keskustelulle, toivon että sellaista tästäkin syntyy. Esimerkiksi museoväen kampeaminen keskustelufoorumille voi olla isompi urakka. Konservaattoreilla on konservaattoriliiton keskustelupalsta (http://www.konservaattoriliitto.fi/phpBB2/) mutta se ei ole kovinkaan aktiivinen. Olen omassa konservointityössäni tukeutunut kansainväliseen yhteisöön esimerkiksi kysyäkseni neuvoa tai apua. Mutta olisi tärkeä myös keskustella rennomminkin omasta työstään, toiveistaan ja tavoitteistaan. Toivon että blogien sijaan joskus lähitulevaisuudessa keskustelua käytäisiin jotenkin muulla tavoin, aktiivisemmin ja interaktiivisemmin.

Tavoite?


Toivon, että joskus tulevaisuudessa netissä olisi oma laaja suomalainen museoalan sivusto, jolla voisi käydä keskustelua ajankohtaisista asioista, laittaa kuvia, tiedottaa, jakaa ideoita ja vinkkejä. Yhteisöllisyyttä ja avoimuutta. Nyt omalta osaltani aion jakaa huomioitani, ideoitani ja ajatuksiani vapaaseen käyttöön, kunnes saadaan perustettua jotain suurempaa.

Toivon paljon kommentointia ja keskustelua!

Leppoisaa ja lennokasta joulua!

Päätin nyt perustaa pitkään mielessä muhineen Museomania-blogin ja haluaisin ensimmäisellä merkinnällä toivottaa kaikille erinomaisen leppoisaa joulua! Kuvassa Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin kuuluva Wassmer Atlantic, lentävä museokone.